En unohda sitä päivää koskaan, kun rakas shetlanninlammaskoirani Riksi kuoli noin 4 vuotta sitten. Syksyinen iltapäivä vuonna 2009. Olin koulun liikuntatunnilla kun sain äidiltä puhelun, että rakas koirani oli lähtenyt taivaaseen. Silloin tuntui, että en pääse siitä ikinä yli. Riksi oli ollut miulla todella pitkään, se oli miun oma ihana koiralapseni, vaikka Riksi olikin vanha, jo 15 vuotias. Päätin silloin, etten ikinä ottaisi enää shetlanninlammaskoiraa.
Riksi vuonna 2008
Tänään olen kuitenkin toista mieltä. Olen ollut aikeissa hankkia koiran jo vuoden ajan. Olen mietiskellyt eri rotuja spanieleista chihuahuaan, mutta tuntuu ettei mikään rotu oikein sovi juuri minulle. En uskaltanut edes ajatella ottavani shelttiä, välttelin koko ajatusta.
Kesällä vastoin periaatteitani aloin miettimään shetlanninlammaskoiraa rotuna. Googletin tietoa rodusta. Rotu oli kuin tehty minulle ja olihan minulla todella monen vuoden kokemuskin juuri sheltin kanssa elämisestä. Riksin kuoleman jälkeen olin vältellyt niin hyvin kuin mahdollista koko rotua. Jos kadulla tuli sheltti vastaan, en katsonut sinne päinkään. Jos törmäsin netissä sheltin kuvaan, suljin ikkunan niin nopeasti kuin mahdollista. En olisi kestänyt sitä.
Loppu kesästä päätin hankkia itselleni sheltin. Selailin netistä shelttien kuvia ja googletin kenneleitä. Minulla oli jo rahat kasassa koiran hankintaa varten, olinhan säästänyt jo vuoden ajan. Muutin kuitenkin Mikkeliin ja koirahaaveet saivat jäädä vähäksi aikaa. Olin surullinen.
Nyt olen kuitenkin muuttuvan elämäntilanteeni takia valmis ottamaan koiran ja aionkin ottaa sen. Minulla on aivan hirvea koiravauvakuume tällä hetkellä ja odottelen, että sopiva kasvattaja löytyisi ja saisin vihdoin itselleni ikioman shelttivauvan.
P.S Miulla ois jo nimikin valmiiks keksitty :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Leave a comment, thanks ! ♡